Tässä mä olen!
Mäkin ku muutkin. Tämä blogi kertoo minusta, ja kolmesta lapsestani. Tämä kertoo etä äidin elämästä, siitä millaista se on, minulle. Myös lapsilleni. Pitkään oon miettinyt jotta alkaisinko kirjoittamaan asiasta, ja pystyisinkö kirjoittamaan rehellisesti ja suoraan aiheesta. Haluan pystyä. Tämä olkoon keino purkaa tunteitani, aatteitani, elämääni. Jos sitä elämäksi voisi sanoa. Kirjoitan myös lapsistani, heidän tunteistaan ym. Tiedän etten ole ainoa etä äiti, mutta se ei helpota oloani. Se on itselleni kamalaa, rankkaa ja ahdistavaa. Ja kuinka paljon voi ihminen itseään inhota? Minä voin, paljon. Koska koen olevani huono Äiti ollessani etä. Sen verran vielä tähän pikaiseen ensimäiseen esittelyy, että mie olen 32v, lapseni ovat 15v, 9v ja 6v. Esikoiseni on tyttö, nuoremmat poikia. Ja tytöllä myöskin eri isä kun pojilla. Nyt mun on ehkä koitettava nukkua, koska huomenna tai siis tänään, on kai se päivä kun mun on aika tehdä tilanteelleni jotain. Sekin ahdistaa ja jännittää. Hyvää yötä, kauniita unia ihan jokaiselle!
